Jolandan syntymäpäivä alkoi tänä vuonna kuten aina: mukavasti yhdessä ystävien kanssa, kauniin juustotarjottimen ääressä ja pino lahjoja, jotka hän sai avata yksi kerrallaan. Mutta kun hän avasi parhaan ystävänsä Marleenin lahjan, hän ei tiennyt hetkeen, mitä ajatella. “Se oli upea kristallimaljakko, johon oli kaiverrettu niittykukkia, hyvin erityinen kappale, jonka olin itse antanut hänelle kolme vuotta sitten,” kertoo Jolanda. “Tunnistin sen heti.”
Jolanda mietti hetken, kuvitteliko hän vain. Maljakko oli todella ainutlaatuinen: käsintehty, hienovaraisilla kukkakaiverruksilla, jotka sulautuivat virtaaviin linjoihin. Hän oli valinnut maljakon huolellisesti pienestä antiikkikaupasta. Hän halusi antaa Marleenille jotain erityistä syntymäpäivälahjaksi ja piti tätä ihanteellisena lahjana. “Tiesin, että Marleen rakastaa taiteellisia ja klassisia koristeita, ja tämä maljakko vaikutti täydelliseltä hänelle,” sanoo Jolanda. “Hän sanoi silloin olevansa siitä todella iloinen.”
Mutta nyt Jolanda piti käsissään juuri samaa maljakkoa, ja hänen ajatuksensa poukkoilivat. “Ensimmäinen tunne oli hämmennys. Eikö Marleen tajunnut, että olin itse antanut hänelle tämän lahjan? Vai ajatteliko hän, etten huomaisi?” Hän yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, mutta se tuntui niin kiusalliselta. “En halunnut pilata tunnelmaa sanomalla siitä mitään, mutta rehellisesti sanottuna tunsin itseni loukatuksi.”
Jolanda yritti olla kiinnittämättä siihen liikaa huomiota juhlien aikana, mutta hän ei saanut ajatuksiaan pois siitä. “Maljakolla oli minulle erityinen merkitys, sillä halusin antaa jotain erityistä parhaalle ystävälleni. Nyt minulla oli tunne, että huolenpitoni ja huomioni eivät merkinneet mitään,” hän selittää. Ajatus siitä, että Marleen oli ‘kierrättänyt’ oman lahjansa antaakseen sen sitten takaisin hänelle, tuntui tuskalliselta ja hämmentävältä.
Juhlien jälkeen Jolanda päätti jakaa tunteensa hienovaraisesti erään toisen ystävän kanssa toivoen saavansa neuvoja. “Pohdin, pitäisikö minun puhua asiasta Marleenin kanssa vai antaa sen olla,” sanoo Jolanda. “Ystäväni nauroi ja sanoi, että minun kannattaisi ehkä nähdä se hauskana väärinkäsityksenä, mutta hän ymmärsi myös, että tunsin itseni loukatuksi.”
Muutaman päivän kuluttua Jolanda päätti kuitenkin puhua Marleenille. Hän valitsi sanansa huolellisesti ja kysyi rennosti, muistiko Marleen vielä, että hän oli aikoinaan antanut hänelle saman maljakon. Marleenin reaktio yllätti hänet: “Hän punehtui ja nauroi hermostuneesti. Hän myönsi, ettei ollut tajunnut sen olevan sama maljakko, ja ajatteli vain, että se olisi kaunis lahja minulle,” kertoo Jolanda. “Hän pyysi heti anteeksi ja sanoi, ettei ollut tarkoittanut loukata minua.”
Vaikka anteeksipyyntö oli vilpitön, Jolandan mielen valtasivat katkerat tunteet. “Tuntui siltä, että aikaisempi lahjani oli vain unohdettu, ikään kuin sillä ei olisi ollut paljonkaan arvoa hänelle. Ja sittenkin: jos joskus uudelleen käyttäisin lahjan, huolehtisin ainakin siitä, että en anna sitä takaisin sille, joka sen minulle antoi,” hän sanoo yhä hieman hämmästyneenä.
Kokemus on saanut hänet miettimään lahjojen ja ystävyyden arvoa. “Minulle lahja liittyy eleeseen, huolenpitoon ja huomioon, jota siihen laitat. Sen ei tarvitse olla kallis, mutta sen täytyy olla henkilökohtainen,” Jolanda selittää. “Ehkä minulla ei olisi pitänyt olla liian suuria odotuksia, mutta ajattelin todella, että hän muistaisi tuon maljakon ja että se oli erityinen hänelle.”
Jolanda miettii nyt, miten jatkaa lahjojen antamista ystävyydessään. “Tuntuu oudolta antaa hänelle jotain henkilökohtaista, kun tiedän, että hän ei ehkä pidäkään sitä arvokkaana. Luulen, että jatkossa annan jotain yksinkertaisempaa tai käytännöllisempää, jotain, jota en pidä erityisenä,” hän päättää.
Oletko koskaan saanut takaisin lahjaa, jonka itse olet joskus antanut? Ymmärrätkö Jolandan hämmennyksen ja pettymyksen, vai ajatteletko, että kyseessä oli vain väärinkäsitys? Jaa kokemuksesi Facebook-sivullamme ja keskustele kanssamme näistä kiusallisista tilanteista!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
