Jokaisella on omat aamurituaalinsa, rauhallisesta kahvinjuonnista aina koiran kanssa ulkoiluun. Mutta Sophielle (39) aamu alkaa usein melulla, jonka hän mieluummin välttäisi: naapurinsa lehtipuhaltimen jyrinällä. Kello seitsemältä aamulla, ennen kuin aurinko on kunnolla noussut, naapuri aloittaa rutiininsa ja alkaa täydellä teholla puhaltamaan lehtiä pois ajotieltä ja nurmikoltaan. Sophielle ja hänen perheelleen tämä tarkoittaa, että he aloittavat aamunsa lehtipuhaltimen jyrisevällä äänellä – ääni, jota ei voi helposti sivuuttaa, edes ikkunoiden ollessa kiinni.
Aluksi Sophie ajatteli, että kyseessä oli kertaluonteinen siivous, ehkä jonkin erityisen tilaisuuden vuoksi tai suuren lehtikuorman takia hän halusi nopeasti siivota. Mutta kun tämä ääni kuului päivä toisensa jälkeen, viikko toisensa perään, hän alkoi yhä enemmän ärtyä. Joka työpäivä hän herää aikaisin meluun, joskus jopa ennen kuin hänen herätyskellonsa soi. “Välillä tuntuu kuin asuisin rakennustyömaalla rauhallisen asuinalueen sijasta,” Sophie sanoo väsyneenä. “Lapseni heräävät siihenkin, ja silloin meidän päivämme alkaa kaikilla ärtymyksellä eikä rauhalla.”
Lopulta Sophie päätti puhua naapurilleen varhaisesta lehden puhaltamisesta. Hän selitti, että kello seitsemän aamulla on erittäin aikaisin ja että melu kuuluu koko kadulle. Mutta hänen yllätyksekseen naapuri ei aikonut muuttaa tilannetta. Hän vastasi yksinkertaisesti, että se on hänen ainoa vapaa aikansa. “Minä työskentelen koko päivän,” hän sanoi, “ja iltaisin on jo pimeää. Tämä on ainoa hetki, jolloin saan lehdet pois.” Sophie jäi sanattomaksi. Tietenkin hän ymmärtää, että hänen naapurillaan on kiireinen aikataulu, mutta tarkoittaako se, että koko naapuruston pitäisi myös ymmärtää?
Ongelmana ei ole vain varhainen aika, vaan myös voimattomuuden tunne, joka jää Sophielle. Joka aamu hänelle muistutetaan siitä, että hänen omaa rauhaansa omalla alueella ei kunnioiteta. Hän on yrittänyt sivuuttaa melun tai pitää lapset pidempään sängyssä, mutta tuntuu kuin lehtipuhallin tunkeutuisi läpi kaikesta. Sophie tuntee olevansa loukussa naapurin kiireiden ymmärtämisen ja oman rauhan tarpeensa välillä.
Nyt Sophie miettii, mitä hän vielä voisi tehdä. Hän ei halua, että tämä ongelma huonontaisi hänen suhdettaan naapuriin, mutta hän tuntee kärsivällisyytensä olevan lopussa. Keskustelun käyminen vaikuttaa turhalta ottaen huomioon hänen aikaisemman reaktionsa, ja hän ei oikeastaan halua tehdä virallista valitusta. Silti hän alkaa yhä useammin pohtia, onko se ainoa keino saada aamunsa taas rauhallisiksi. Pitääkö hänen vain hyväksyä tilanne, vai onko kohtuullista odottaa naapurinsa käyttävän lehtipuhallintaan myöhemmin?
Tilanne jättää Sophien hankalaan asemaan. Hän ei halua aiheuttaa riitaa, mutta ei myöskään halua alkaa jokaista aamua vastahakoisesti. Jokainen haluaa siistin pihan, ja Sophie ymmärtää, että hänen naapurinsakin on tehtävä huoltoa. Mutta täytyykö hänen ja hänen perheensä rauhan siitä oikeasti kärsiä? Hän miettii, miksi naapuri ei näe, että hänen varhainen lehtipuhallus häiritsee naapurustoa, ja toivoo, että löytyy ratkaisu, joka toimii molemmille osapuolille.
Mitä te ajattelette? Onko Sophie oikeassa, kun hän puhuu tästä naapurilleen, vai onko tämä vain osa elämää naapurustossa? Ja mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Jätä kommenttisi alle ja jaa mielipiteesi. Ehkä sinun vinkkisi auttavat Sophia löytämään ratkaisun!
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
