Avioliitto ei aina ole ruusuilla tanssimista. Varsinkin, kun kohtaat tunnetut ‘trooppiset vuodet’, huomaat nopeasti, ettei kaikki olekaan ruusuilla tanssimista. Pienet lapset, kiireinen työ, sosiaaliset velvollisuudet… Ne ovat kaikki asioita, jotka voivat asettaa suuren paineen aikanaan niin romanttiselle suhteelle.
Meillä kaikilla on siis joskus tarve taukoon. Aivan kuten Cynthialla (35), joka ei enää näe avioliittoaan miehensä kanssa mahdollisena ja kaipaa epätoivoisesti vähän aikaa itselleen. Ainoa ratkaisu, jota hän voi ajatella? Erota miehestään, jotta hän voi jakaa vanhemmuuden ainakin 50/50.
Miehen jättäminen
Tässä myrskyisessä ajassa olen risteyksessä, kasvotusten päätöksen kanssa, joka muuttaa pysyvästi minun ja lasteni elämää. Harkitsenko vakavasti mieheni jättämistä? Tyydynkö vain 50 prosenttiin ajasta lasteni kanssa? Nämä kysymykset painavat edelleen suurena taakkana harteillani.
Epätoivo
Avioliittoni tuntuu raskaalta taakalta, jota en enää jaksa kantaa. Halu uusiin alkuihin, parempaan tulevaisuuteen, ajaa minut erotilanteeseen. Eräänä päivänä päätän jakaa tunteeni ympärilläni olevien ihmisten, perheeni ja ystävieni kanssa. Heidän neuvonsa ovat korvaamattomia, sillä he tuntevat minut ja ymmärtävät tilanteeni monimutkaisuuden. Tässä vaiheessa tunnen itseni niin kuormittuneeksi, että haluaisin mieluiten erota, jotta voisin nauttia ajasta lasteni kanssa 50/50 prosenttia ja keskittyä myös itseeni!
Neuvo
Paras ystäväni korostaa oman hyvinvointini ja sen vaikutuksen merkitystä lapsiini. ”Sinun täytyy olla onnellinen ollaksesi hyvä äiti”, hän sanoo. Äitini, jolla on monen vuoden elämänkokemus, muistuttaa minua sinnikkyyden voimasta ja mahdollisuudesta aloittaa uusi luku. Veljeni ja siskoni tuki tarjoaa turvapaikan myrskyn keskellä.
Epäily
Tuen keskellä kuuluu myös huolta. Siskoni huomauttaa, että saatan päätyä olemaan yksin 100 % ajasta, mikä tuo mukanaan yksinäisyyttä ja haasteita. Nämä sanat jäävät mieleeni ja ruokkivat epäilyksiäni. Voinko todella nähdä lapsiani vain puolet ajasta kärsimättä yksinäisyydestä ja nauttimatta siitä?
Uusi alku
Huolimatta epäilyksistä, minussa kasvaa jotain. Halu uuden alun, elämän ilman onnettoman avioliiton taakkaa, kasvaa. Tajuan, että minun on asetettava oma ja lasteni hyvinvointi etusijalle. Onko itsekästä haluta olla ‘osa-aikainen vanhempi’? Vai onko se tie terveempään, onnellisempaan tulevaisuuteen?
Yhdessä
Lukijana pyydän apuasi. Oletko koskaan kokenut vastaavaa tilannetta? Onko sinulla neuvoja tai näkökulmia, joita haluat jakaa? Kerro siitä minulle. Yhdessä olemme vahvempia, ja mielipiteesi voi tehdä eron tässä vaikeassa päätöksessä.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!