Timo, 39-vuotias hallintovirkailija, tuntee olevansa viime aikoina ylirasittunut. Työn stressi on johtanut loppuunpalamiseen, mutta hänen pomonsa ei vaikuta ymmärtävän, mitä se todella tarkoittaa. “Tuntuu, kuin välistämme olisi näkymätön muuri”, Timo kertoo otsa kurtussa.
Henkisestä ja fyysisestä uupumuksestaan huolimatta häneltä odotetaan, että hän hoitaa päivittäiset tehtävänsä normaalisti. “Tuntuu siltä, kuin he ajattelisivat, että voin ihan yhtä hyvin suoriutua kuin ennen,” hän sanoo huokaisten.
Työpaineet ovat kasvaneet valtavasti viime kuukausina. Timolla on vastuullinen tehtävä, ja odotukset ovat korkeat. “Kaikki ympärilläni näyttävät toimivan normaalisti, ja se antaa tunteen eristäytymisestä,” hän kertoo. “Näen kollegoja, jotka saavuttavat määräaikansa helposti, kun taas minusta tuntuu, että jään jatkuvasti jälkeen”.
Jatkuva paine suorittaa alkaa vaatia veronsa, eikä loppuunpalamisen merkkejä voi ohittaa. Timo kokee väsymystä, ärtyisyyttä ja motivaation puutetta. “On kuin akkuni olisi täysin tyhjä”, hän sanoo.
Silti hän tuntee syyllisyyttä siitä, ettei pysty täyttämään pomonsa odotuksia. “Päässäni on aina ääni, joka sanoo, etten saa epäonnistua,” hän kertoo. “En halua tuottaa tiimilleni pettymystä, mutta tiedän, että en voi jatkaa ilman apua.”
Taistelu henkisen hyvinvoinnin kanssa pahenee työympäristön ymmärtämättömyyden takia. “Tuntuu, että minun pitää taistella siitä, että saan ottaa askeleen taaksepäin,” hän lisää.
Viime aikoina Timo päätti lähteä viikonlopuksi pois. “Ajattelin, että lyhyt loma auttaisi selkeyttämään pääni,” hän selittää. “Mutta jopa siellä tunsin paineen. Oli vaikea rentoutua, koska ajattelin jatkuvasti työtä ja sen mukanaan tuomia odotuksia.”
Kauniista ympäristöstä ja mahdollisuudesta paeta huolimatta, stressi tuntui seuraavan häntä kaikkialle. “Tuntui, että olin koko ajan toinen jalka työssä, vaikka olin siellä rentoutuakseni.”
Lomansa aikana Timo huomasi, ettei stressi katoa itsestään. “Se oli kaunis paikka, mutta en pystynyt nauttimaan siitä niin kuin olin toivonut,” hän sanoo surullisella hymyllä. “On vaikea päästä eroon jatkuvista ajatuksista työhön ja määräaikoihin.”
Tilanne muuttuu entistä haastavammaksi, kun hänen pomonsa lähestyy häntä jatkuvasti kysymyksillä projekteista ja tehtävistä. “Se on turhauttavaa, koska haluan vain nauttia rauhasta,” Timo sanoo.
Keskustelu pomon kanssa sujuu usein hankalasti. “Hän ei tunnu ymmärtävän, kuinka vakava tilanteeni on,” Timo sanoo. “Olen yrittänyt selittää, mutta hän sanoo vain, että minun pitää jatkaa. Tuntuu, että hän sivuuttaa rajani.”
Kohtaaminen hänen henkisen tilansa ja työnantajan odotusten välillä luo kestämättömän tilanteen. Timo kaipaa ymmärrystä ja tukea, mutta tuntee sen sijaan, että hänen täytyy suoriutua terveyden kustannuksella.
“Ajatus siitä, etten saa epäonnistua, pahentaa tilannetta,” hän sanoo. “En halua tuottaa pettymystä, mutta tiedän, että en ole parhaimmillani. Se on noidankehä.” Timo miettii, kuinka hän voisi selviytyä tilanteesta. “Minun täytyy löytää tapa puolustaa itseäni ja palauttaa tasapaino,” hän sanoo päättäväisesti. Mutta tie toipumiseen näyttää vielä pitkältä ja esteiden täyttämältä.
Loma oli askel oikeaan suuntaan, mutta on selvää, että Timo tarvitsee enemmän kuin vain lyhyen pakomatkan. “Tarvitsen ammattilaisten apua palatakseni raiteilleni”, hän kertoo. “On aika tunnustaa tilanteeni vakavuus ja ryhtyä oikeisiin toimiin.” Timo käy läpi haastavaa aikaa, mutta hän tietää, että hänen täytyy saada elämänsä takaisin hallintaan.
Työnantajan ymmärryksen ja ympäristön tuen toivossa Timo aloittaa toipumismatkansa. “On tärkeää ymmärtää, että mielenterveys on yhtä tärkeä kuin fyysinen terveys,” hän sanoo.
Matka on vasta alkanut, mutta Timo on päättänyt ottaa tarvittavat askeleet tasapainon palauttamiseksi. Se on vaikea taistelu, mutta jokaisen askeleen lähemmäksi itsensä hoitamista, hän pääsee tavoitettaan kohti: terve ja onnellinen elämä.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
