Lisa, vakaumuksellinen vegaani, on vaikeassa tilanteessa. Hänen ystävänsä, Jeroen, innokas lihan syöjä, pyytää häntä säännöllisesti valmistamaan lihaa hänelle.
Mikä ensin vaikuttaa pieneltä kompromissilta, koskettaa Lisaa syvemmällä tasolla: hänen eettisiä periaatteitaan. Lisa on valinnut vegaanisen elämäntavan ei vain ravinnon vuoksi, vaan suojellakseen eläimiä ja vähentääkseen vaikutustaan ympäristöön.
”Veganismi merkitsee minulle enemmän kuin se, mitä syön. Se on perinpohjainen valinta eläinten ja maan kunnioittamisen puolesta. Kun valmistan lihaa, tuntuu kuin pettäisin tämän periaatteen,” Lisa kertoo. Tämä tekee hänelle vaikeaksi, kun Jeroen pyytää häntä valmistamaan lihaa. Mikä Jeroenille tuntuu yksinkertaiselta pyynnöltä, on Lisaalle arvojen konflikti.
Jeroen näkee veganismin eri tavalla kuin Lisa. Hän on kasvanut lihan ollessa kiinteä osa aterioitaan ja ajattelee, että kaikilla tulisi olla vapaus syödä mitä haluavat.
“En pyydä häntä syömään sitä itse, vain valmistamaan sen minulle. Miksi se olisi niin suuri ongelma?” hän kysyy. Hänelle kyse on vain ruoasta, ilman moraalista merkitystä, jonka Lisa siihen liittää.
Heidän suhteensa alussa eroavaisuus ruokailutottumuksissa ei vaikuttanut suurelta ongelmalta. He kunnioittivat toistensa valintoja. Mutta kun he viettivät enemmän aikaa yhdessä, ruoanlaitto ja syöminen tuli suuremmaksi osaksi heidän päivittäistä elämäänsä.
Lisa antoi Jeroenille säännöllisesti maistettavaksi vegaanisia ruokiaan, mutta silloin tällöin Jeroen kaipasi lihaa. Tämä kaipuu aiheutti jännitteitä, etenkin kun hän pyysi Lisaa valmistamaan sen hänelle.
Aluksi Lisa suostui, koska ei halunnut riidellä. “Aluksi ajattelin: ’Se on vain kerran, kuinka paha se voi olla?’” Mutta joka kerta kun hän valmisti lihaa, hän tunsi olevansa kauempana periaatteistaan. “Tunsin syyllisyyttä ja levottomuutta. Tiesin toimivani omia arvojani vastaan,” hän sanoo.
Jeroenille se ei ollut kovin suuri ongelma. Hän näki sen käytännön asiana. “Hänen ei tarvitse syödä sitä. Minäkin teen joskus asioita hänen vuokseen, jotka eivät ole mieltymyksiäni. Miksi hän ei voisi tehdä sitä minun vuokseni?” hän sanoo.
Lisaalle kyse oli kuitenkin enemmän kuin ateriasta. Kyse oli uskollisuudesta omille arvoilleen ja siitä, ettei hän tuntisi joutuvansa luopumaan niistä suhteen vuoksi. Hän tunsi, että Jeroen ei ottanut hänen vakaumuksiaan huomioon, kun taas hän mukautui yhä enemmän Jeroeniin.
“Kävi selväksi, ettei kyse ollut vain lihasta, vaan valintojeni kunnioittamisesta,” Lisa selittää. “En odota hänen tulevan vegaaniksi, mutta en halua hänen pyytävän minua tekemään jotain, mitä vastustan niin voimakkaasti.”
Lopulta Lisa päätti tehdä asian puheeksi. Hän ei enää voinut sivuuttaa sitä, koska se alkoi painaa häntä enemmän ja enemmän. “En halua riidellä ruoasta, mutta vakaumukseni eivät voi olla jatkuvasti toissijaisia hänen omilleen,” hän sanoo. Hänelle on tärkeää, että Jeroen ymmärtää, että veganismi on moraalinen valinta, joka koskettaa häntä syvästi.
Haaste heille molemmille on löytää tasapaino. He rakastavat toisiaan, mutta heillä on selvästi erilaisia arvoja, kun kyse on ruoasta ja siihen liittyvästä etiikasta. Kompromissin löytäminen, jossa Lisa voi pysyä periaatteilleen uskollisena ja Jeroen ei tunne rajoittuneisuutta ruokavalinnoissaan, vaatii aikaa ja ymmärrystä molemmilta.
“Tiedän, ettei tämä ole helppo kysymys. Se ei koske vain lihaa, vaan sitä, keitä olemme ja mitä pidämme tärkeänä,” Lisa päättää. Hän toivoo, että Jeroen ymmärtää, miksi tämä on hänelle niin tärkeää, ja että he yhdessä löytävät tavan käsitellä erojaan menettämättä omaa identiteettiään.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
