Kymmenen vuotta sitten Sandra tuli tädiksi, rooli jonka hän otti hyvin vakavasti. “Siskoni on vain kaksi vuotta vanhempi kuin minä, mutta elää hyvin erilaista elämää. Hän asuu kumppaninsa kanssa Amsterdamin laidalla, ajaa perheautoa ja on kirjoituskerhon jäsen. Minä olen sinkku, asun keskellä kaupunkia, käyn ulkona joka viikonloppu ja minulla ei ole halua saada lapsia. Siksi pidänkin erityisen hauskaa viettää aikaa veljentyttäreni ja veljenpoikani kanssa.”
Silja Sofien syntymästä lähtien Sandralla on ollut erityinen side veljentyttärensä kanssa. “On aina juhla, kun Sofie tulee yökylään. Joka kuukausi hän nukkuu yöt minun luonani Amsterdamissa, ja sitten menemme yhdessä shoppailemaan, elokuviin tai museoon. Olemme todella läheisiä ystäviä, ja olen niin ylpeä, että saan olla hänen tätinsä.”
Täydellisen lahjan valinta
Kun Sofie täytti äskettäin 9 vuotta, Sandra halusi ostaa hänelle erityisen lahjan. “Aluksi ajattelin mobiilipuhelinta, mutta lasten ja älypuhelinten ympärillä käytyjen keskusteluiden vuoksi päätin olla tekemättä sitä. Sitten muistin, että Sofie oli useasti kysynyt, voisiko hän saada korvareiät.”
Sandra epäröi, olisiko sopivaa antaa 9-vuotiaalle lapselle korvareiät. “Keskustelin siitä kollegojen kanssa, joilla on lapsia. Heidän mielestään se olisi mahdollista tuon ikäiselle lapselle. Minä ja sisareni saimme itse korvareiät 8-vuotiaana. Se ei siis pitäisi olla ongelma Sofielle, eihän?”
Varmistus ja yllättävä lahja
Varmuuden vuoksi Sandra soitti siskolleen neuvotellakseen, mutta tämä oli unohtanut puhelimensa, joten Sandra puhui lankonsa kanssa. “Hän piti sitä hyvänä ideana. Jotta Sofie saisi kuitenkin jotakin avattavaa, ostin hänelle hänen ensimmäisen parin korvakoruja.”
Iloinen reaktio ja odottamaton käänne
Syntymäpäivänä Sandra odotti innolla Sofien yllättämistä. “En malttanut odottaa lahjan antamista, koska hän oli jo useasti sanonut haluavansa korvakoruja. En vain odottanut, että siskoni reagoisi niin…”
Vihainen sisko kohtaaminen
Sofie oli iloinen lahjasta, mutta hänen äitinsä oli raivoissaan. “Sofie tanssi ilosta ympäri huonetta, mutta vihainen siskoni vei minut keittiöön. Hän oli kauhuissaan, että olin antanut Sofielle korvareiät ilman hänen suostumustaan ja tunsi itsensä pakotetuksi olemaan ilonpilaaja, joka joutui kieltämään sen.”
Sandra yritti selittää siskolleen, että hän oli neuvotellut miehensä kanssa. “Hän sanoi, että se oli ok. Miten voisin tietää, ettei hän keskustelisi siitä hänen kanssaan? Ja hän on 9-vuotias, eihän se ole liian nuori korvakoruille?”
Vaikea hiljaisuus
Nyt on kulunut kaksi viikkoa syntymäpäiväjuhlasta, eikä Sandra ole kuullut siskostaan mitään. “Hän on yhä vihainen. Haluan tehdä sovinnon ja pyytää anteeksi, mutta mielestäni hänen pitää myös pyytää anteeksi. Hän olisi voinut vain kertoa, ettei halua sitä, niin olisimme voineet löytää ratkaisun yhdessä. Mutta näin täysin vaieta, sitä pidän mahdottomana hyväksyä. Kaipaan serkkuani valtavasti. Mitä minun pitäisi tehdä?”
Lähde: damespraatjes
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
