Myrtheä kosketti syvästi hänen kissansa menetys. Hänelle tuo eläin ei ollut pelkkä lemmikki, vaan rakas perheenjäsen, joka oli ollut osa hänen elämäänsä vuosien ajan. Kivun, jota hän tunsi kissansa kuollessa, oli intensiivinen ja hämmentävä. Yrittäessään surra, hänen täytyi kuitenkin mennä normaalisti töihin. Tämä ei tuntunut hänestä oikealta, ja sai hänet ajattelemaan: miksi ei ole olemassa lomajärjestelyä ihmisille, jotka menettävät lemmikkinsä?
Myrthe on sitä mieltä, että lemmikin menetystä usein aliarvioidaan. Hän on sitä mieltä, että yhtä normaalia pitäisi olla saada lomaa lemmikin kuollessa kuin perheenjäsenen kuollessa. ”Minulle kissani oli yhtä tärkeä kuin ihminen,” sanoo Myrthe. ”Side, joka sinulla on lemmikkisi kanssa, on joskus jopa vahvempi kuin joidenkin perheenjäsenten kanssa. Miksi et siis saisi aikaa surra?”
Keskustelu suruvapaasta ei tietenkään ole uusi, mutta loma lemmikin menetyksen vuoksi on vielä suhteellisen tuntematon käsite. Monilla yrityksillä on kyllä politiikkaa suruvapaasta välittömien perheenjäsenten kuolinhetkillä, mutta lemmikit eivät juuri koskaan kuulu niihin.
Myrthelle tämä on käsittämätöntä. ”Vietät joka päivä aikaa lemmikkisi kanssa. He ovat tukenasi hyvinä ja huonoina aikoina, ja heistä tulee tärkeä osa päivittäistä elämääsi. Jos sellainen eläin sitten kuolee, kaipaat sitä valtavasti.”
Hän ajattelee, että yritysten tulisi suhtautua joustavammin tällaisiin henkilökohtaisiin menetyksiin. Lemmikin menetyksen vaikutus voi olla yhtä suuri kuin läheisen menetyksen vaikutus. Myrthelle hänen kissansa oli lohdun ja seuran lähde.
”Kaikki, joilla on ollut lemmikki, tietävät kuinka tärkeä se side voi olla,” hän sanoo. ”Ja jos et saa aikaa käsitellä menetystä, kuinka voit sitten toimia hyvin työssäsi?”
Monet ihmiset eivät ehkä ymmärrä, kuinka syvälle lemmikin menetys voi mennä. Usein ajatellaan, että se on ‘vain eläin’ ja että ihmisten tulisi nopeasti jatkaa elämäänsä. Mutta monille lemmikinomistajille menetys tuntuu perheenjäsenen menettämiseltä.
Surun voi olla voimakasta, ja sen käsittelemiseen voi mennä aikaa. ”On hetkiä, jolloin en vain pystynyt toimimaan oikein,” myöntää Myrthe. ”Minun oli vaikea keskittyä työhöni, koska ajattelin jatkuvasti kissaani. Jos olisin saanut sen ajan surra, olisin voinut palata paremmin työelämään.”
Myrthe ei ole ainoa, joka jakaa tämän mielipiteen. Useiden tutkimusten mukaan yhä useammat ihmiset pitävät lemmikkejään osana perhettään. Ihmisten ja eläinten välinen tunneside on vahvistunut vuosien varrella, ja se tekee lemmikin menetyksestä vaikeamman käsitellä. Silti aihe suruvapaasta lemmikin menetyksen vuoksi jää monissa maissa ja yrityksissä huomaamatta.
Myrthen mielestä ihmisten, jotka surevat lemmikkiään, tulisi saada enemmän ymmärrystä. Hän ajaa muutosta lainsäädäntöön, jossa yrityksiä velvoitetaan antamaan työntekijöilleen mahdollisuus surra lemmikkinsä menetystä.
”Ei ole mitään inhimillisempää kuin surra jotain tai jotakuta, jota rakastat. Ja se voi aivan yhtä hyvin olla eläin kuin ihminen,” hän selittää. ”Toivon, että tietoisuus lisääntyy, ja että ihmiset ymmärtävät, että tämä on yhtä tärkeää kuin perheenjäsenen suru.”
Myrthe huomaa, että toisinaan reaktiot hänen kertomukselleen siitä, kuinka raskasta kissan menetys hänelle oli, ovat ymmärtämättömiä. Mutta se tekee hänet entistä määrätietoisemmaksi tuoda tämä aihe esille.
”Kun puhut suruvapaasta lemmikin vuoksi, saat usein vastauksen: ‘Se on vain kissa’. Mutta minulle se oli paljon enemmän. Se oli ystäväni, tukeni, perheeni.”
Lemmikin menetys voi jättää syviä jälkiä moniin ihmisiin. Myrthe toivoo, että yritykset ja lainsäätäjät ottavat tämän tulevaisuudessa vakavammin. Suru on surua, eikä ole väliä, onko kyse ihmisestä vai eläimestä.
Monille lemmikin menetys tuntuu aikakauden lopulta. Ja kuten minkä tahansa muun menetyksen kohdalla, se ansaitsee aikaa, tilaa ja ymmärrystä.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
