Marloes tuntee itsensä jo jonkin aikaa äitinsä paineen alla. Hän on 28-vuotias, hänellä on vakaa suhde ja hyvä työ. Silti hänen äidilleen mikään ei tunnu riittävän. “Milloin sinä menet naimisiin?” Marloes kuulee tämän kysymyksen toistuvasti, ja se alkaa häiritä häntä yhä enemmän.
Tuntuu siltä, että hänen päänsä yllä on jatkuvasti odotus, jota hän ei halua tai voi täyttää. Mitä hänen äitinsä pitää loogisena askeleena elämässä, tuntuu Marloesista velvollisuudelta, johon hänellä ei ole lainkaan halua.
Jo nuoresta pitäen Marloes huomasi, että hänen äidillään oli tiettyjä unelmia ja odotuksia häntä kohtaan. Hän sai jo varhain kuulla, että avioliitto oli jotain, mitä odottaa innolla, virstanpylväs, jonka jokaisen naisen piti saavuttaa.
“Äitini on aina sanonut, että hänen häät olivat hänen elämänsä kaunein päivä,” Marloes kertoo. “Ja luulen, että hän haluaa saman kokemuksen minulle. Mutta näen sen toisin.”
Marloesille naimisiin meneminen ei ole välttämätön seuraava askel. Hän on onnellinen poikaystävänsä kanssa, mutta hän ei näe mitään syytä virallistaa heidän suhdettaan. “Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja meillä menee hyvin. Miksi meidän pitäisi mennä naimisiin tehdäksemme sen viralliseksi? Tuntuu, ettei se ole tarpeen meidän onnellemme.”
Hänen äitinsä näkee asian toisin. Hänen äidilleen avioliitto merkitsee vakautta, heidän rakkautensa vahvistusta, ja hänen mielestään se kuuluu asiaan.
Äitinsä paine saa Marloesin kokemaan sisäistä ristiriitaa. Hän haluaa tehdä äitinsä onnelliseksi, mutta samalla tuntuu siltä, että hän tekee itselleen vääryyttä, jos hän myöntyy johonkin, johon hän ei usko.
“En halua pettää äitiäni, mutta haluan myös pysyä uskollisena itselleni. Joskus tuntuu siltä, että minun on valittava omien toiveideni ja äitini odotusten välillä, ja se on todella vaikeaa.”
Marloes on yrittänyt keskustella asiasta äitinsä kanssa, mutta se ei aina ole helppoa. “Joka kerta, kun selitän, etten kaipaa häitä, hän ohittaa tunteeni. Hän sanoo asioita kuten ’äh, muutat vielä mielesi’ tai ’kaikki haluavat lopulta mennä naimisiin, odota vaan.’ Tuntuu siltä, että hän ei halua kuulla, mitä todella ajattelen.”
Tämä ymmärtämättömyys tekee Marloesille vaikeaksi tuoda esiin kantaansa. Hän tuntee usein itsensä voimattomaksi, ikään kuin hänen ääntään ei kuultaisi.
Paine päästä naimisiin ei tule vain hänen äidiltään, vaan myös yhteiskunnasta. Monet hänen ystävistään ovat jo naimisissa tai kihloissa, ja sosiaalisessa mediassa hän näkee jatkuvasti kuvia häistä ja kosinnoista.
“Tuntuu siltä, että on kirjoittamaton sääntö, että tiettyyn ikään mennessä elämässä täytyy ottaa tietyt askeleet: mennä naimisiin, ostaa talo, saada lapsia. Ja jos et täytä niitä, olet yhtäkkiä ’erilainen’ tai ’outo’.”
Silti Marloes pysyy vakaana uskossaan. Hän ei halua mennä naimisiin, koska muut odottavat sitä häneltä, vaan vain jos hän itse uskoo siihen. “Tiedän, että tämä on minun elämäni ja minun täytyy lopulta tehdä valinnat, joiden kanssa tunnen oloni hyväksi. Mutta se on silti vaikeaa, varsinkin kun joku niin läheinen kuin äitisi painostaa jatkuvasti.”
Se, mikä koskettaa häntä eniten, on tunne siitä, että hän pettää äitinsä. “Haluan, että äitini on ylpeä minusta, että hän näkee minun elävän elämääni omalla tavallani. Mutta joskus tuntuu siltä, että hän on tyytyväinen vain, jos teen juuri niin kuin hän haluaa.”
Tämä aiheuttaa tunneperäistä raskautta, joka ei häviä helposti. Marloes miettii usein, ymmärtääkö hänen äitinsä koskaan täysin, miksi naimisiinmeno ei ole hänelle prioriteetti.
Marloes toivoo, että tulevaisuudessa on enemmän ymmärrystä eri elämänvalintoja kohtaan. “Jokaisella on oma tiensä elämässä, eikä sen tarvitse aina olla sama kuin vanhempiesi tai ystäviesi tie.”
Hän tietää, että hänellä on vielä pitkä matka keskustelussa äitinsä kanssa, mutta hän pysyy toiveikkaana, että joskus tulee olemaan molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys toistensa näkökulmista.
Toistaiseksi Marloes pysyy uskollisena omille toiveilleen ja aatteilleen. Hän haluaa elää oman elämänsä omilla ehdoillaan ja tehdä valintoja, jotka tekevät hänet onnelliseksi, vaikka se tarkoittaisi äitinsä pettymyttä. “Toivon, että hän jonain päivänä ymmärtää, ettei minun tarvitse mennä naimisiin elääkseni menestyvää ja onnellista elämää.”
Siihen saakka hän jatkaa pitäen kiinni siitä, mikä on hänelle tärkeää: aitous, vapaus ja uskollisuus itseään kohtaan.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
