Nykypäivän yhteiskunnassa näyttää siltä, että vanhempia arvioidaan jatkuvasti heidän kasvatustyylinsä perusteella. Valitsitpa sitten tiukat säännöt tai vapaamman kasvatuksen, muiden tuomitseminen on aina lähellä. Yksi kiistanalaisimmista aiheista tässä keskustelussa on niin sanottujen lasten käyttövaljaiden käyttö. Emma, 32 vuotta, väittää jyrkästi: “Lapsi valjaissa on merkki kasvatuksen puutteesta.” Mutta onko se todella niin? Pureudutaanpa tähän kysymykseen syvemmälle.
Lasten käyttövaljaat, joita kutsutaan myös taluttimiksi, ovat apuväline, jota vanhemmat käyttävät pitääkseen lapsensa lähellä esimerkiksi vilkkailla paikoilla kävellessään. Näitä valjaita käyttävät usein lapset, jotka vasta opettelevat kävelemään tai eivät ole vielä tietoisia ympäristönsä vaaroista, kuten liikenteestä. Ne antavat vanhemmille mahdollisuuden pitää lapsensa kirjaimellisesti hihnassa samalla kun lapsella on tietty liikkumisvapaus.
Käyttövaljaiden käyttö on erityisen suosittua maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa taas se herättää usein voimakkaita reaktioita. Monet ihmiset, kuten Emma, näkevät sen merkkinä kyvyttömyydestä kasvattaa lapsiaan oikein.
Emma ei ole ainoa, joka paheksuu käyttövaljaiden käyttöä. Hänen käsityksensä siitä, että se on merkki kasvatuksen puutteesta, on yleinen kritiikki. Hän ja muut tämän näkemyksen jakavat uskovat, että vanhempien pitäisi pystyä opettamaan lapsensa pysymään lähellä ilman fyysisiä apuvälineitä, kuten valjaita. Heidän mielestään lapsen pitäisi hyvän ohjauksen ja selkeän viestinnän avulla oppia, mitkä ovat rajat ja noudattaa niitä.
Ajatuksena on, että vanhemmat, jotka käyttävät käyttövaljaita, tekevät itselleen liian helppoa. Sen sijaan, että he investoisivat aikaa ja energiaa opettaakseen lapsilleen, kuinka olla turvallisia ja tottelevaisia, he valitsevat “nopean ratkaisun”. Kriitikkojen mukaan tämä voi vaikuttaa kielteisesti lapsen kehitykseen, koska lapsi oppii, että fyysisiä rajoituksia tarvitaan itsensä hallitsemiseksi.
Emman kanta perustuu siis ajatukseen siitä, että kärsivällisyys, toisto ja viestintä ovat hyvän kasvatuksen keskeisiä periaatteita. Hänelle valjaiden käyttö on osoitus siitä, että vanhempi ei noudata näitä tärkeitä kasvatuksellisia periaatteita.
Vaikka Emman mielipide on ymmärrettävä, on myös vanhempia, jotka näkevät käyttövaljaiden käytön tapana suojella lastaan tilanteissa, joissa viestintä ei riitä. Esimerkiksi silloin, kun taapero juoksee kaupungin vilinässä ilman tietoisuutta liikenteen vaaroista, valjaat voivat olla juuri se, mikä estää lasta juoksemasta kadulle ja joutumasta vaaraan.
Lisäksi jotkut vanhemmat väittävät, että käyttövaljaiden käyttö auttaa heitä olemaan rauhallisempia ja rennompia stressaavissa tilanteissa, kuten vilkkailla markkinoilla tai kauppakeskuksissa. Näissä olosuhteissa taapero voi helposti eksyä tai joutua vaaraan. Näille vanhemmille käyttövaljaat eivät ole niinkään kasvatuskeino, vaan ylimääräinen turvallisuustoimenpide.
On jopa vanhempia, joilla on erityistarpeisia lapsia, kuten ADHD tai autismi, jotka pitävät valjaita välttämättömänä lapsensa turvallisuuden varmistamiseksi. Näillä lapsilla voi olla impulsiivisempia reaktioita ja he voivat arvioida vaaroja heikommin, mikä tekee pelkän sanallisen viestinnän avulla hallitsemisen vaikeaksi.
Myös psykologit ja lastenlääkärit ovat ottaneet kantaa käyttövaljaiden käyttöön. Vaikka erityistä tutkimusta käyttövaljaiden pitkäaikaisvaikutuksista on vähän, asiantuntijat huomauttavat, että turvallisuuden on aina oltava etusijalla. Lapsen kognitiivinen ja emotionaalinen kehitys vaihtelee suuresti, ja jotkut lapset tarvitsevat yksinkertaisesti enemmän ohjausta kuin toiset.
On kuitenkin tärkeää, että valjaita ei koskaan saa käyttää vuorovaikutuksen ja viestinnän korvikkeena vanhemman ja lapsen välillä. On ratkaisevan tärkeää, että vanhemmat opettavat lapsilleen, miksi tietyt käytökset ovat vaarallisia ja antavat heille taidot toimia turvallisesti ja vastuullisesti.
Toinen tämän keskustelun puoli on käyttövaljaiden käyttöön liittyvä sosiaalinen stigma. Monet vanhemmat tuntevat olevansa tuomittuja, jos he käyttävät valjaita, erityisesti maissa, joissa tämä ei ole yhtä yleistä, kuten Suomessa. Heidät saatetaan nähdä “laiskoina vanhempina”, jotka eivät ota kasvatusta vakavasti. Tämä voi aiheuttaa syyllisyyttä tai epävarmuutta vanhemmissa, vaikka heidän ensisijainen tavoitteensa on usein pitää lapsensa turvassa.
Käyttövaljaiden käyttö herättää laajoja reaktioita. Emman kaltaisille ihmisille se on merkki kasvatuksen puutteesta ja helppouden valitsemisesta kasvattamisen vaatimien ajan ja vaivan sijaan. Mutta monille muille vanhemmille se on juuri tapa suojella lastaan tilanteissa, joissa viestintä ja rajat eivät aina riitä.
Mitä keskustelu tuo tullessaan, on tärkeää muistaa, että jokainen vanhempi on erilainen ja jokainen kasvatus tilanne on ainutlaatuinen. Siellä, missä yksi vanhempi kokee sen tarpeelliseksi, voi toiselle se tuntua tarpeettomalta. Lopulta kaikki pyörii lapsen hyvinvoinnin ympärillä, ja sen tulisi aina olla etusijalla valitusta menetelmästä riippumatta.
Joten kysymys kuuluu: onko lapsen laittaminen valjaisiin todella merkki kasvatuksen puutteesta, vai onko se fiksu tapa pitää lapsi turvassa? Mitä mieltä sinä olet?
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
