Katrine (56) on tunteellisesti latautuneessa dilemmassa. Hänen isänsä, joka on nyt iäkäs ja tarvitsee omaishoitoa, oli hänen nuoruudessaan kaikkea muuta kuin huolehtiva vanhempi. Hän oli vaikea mies, joka keskittyi lähinnä työhönsä ja omiin ongelmiinsa. Kun hän oli kotona, perhettä hallitsi hänen kiivas luonteensa ja alkoholinkäyttönsä.
Katrine muistaa erityisesti jännitteen, joka aina leijui talossa. Hänen isänsä osoitti vähän kiinnostusta häneen ja hänen siskoonsa. Hän ei koskaan vienyt heitä kouluun, ei tullut katsomaan urheilukilpailuja, eikä ollut kiinnostunut heidän ystävistään tai päivittäisestä elämästään.
Hänen käytöksensä sai Katrinen ja hänen siskonsa jatkuvasti kävelemään varpaillaan. He oppivat nopeasti, että oli parempi välttää isäänsä mahdollisimman paljon, erityisesti silloin kun hän oli juonut.
Huuto ja kovat sanat olivat osa perhe-elämää. Kun Katrine ja hänen siskonsa lopulta alkoivat opiskella, heidän vanhempansa päättivät erota. Lapsille tämä ei tullut yllätyksenä; heidän vanhempansa olivat olleet huonossa avioliitossa jo vuosia. Eron jälkeen heidän isänsä katosi lähes kokonaan Katrinen ja hänen siskonsa elämästä.
Vasta myöhemmin paljastui lisää yksityiskohtia heidän isänsä elämästä. Katrine sai tietää, että isällä oli ollut suhteita avioliittonsa aikana ja että hän oli jopa käynyt prostituoitujen luona. Heidän äidilleen, joka oli aina kärsinyt hiljaa, tämä oli valtava isku. Se selitti paljon sitä jännitettä ja surua, joka aina hangenut talossa. Tämän totuuden käsitteleminen oli vaikeaa ja se vahvisti Katrinen ja hänen siskonsa jo valmiiksi tuntemaa etäisyyttä isäänsä kohtaan.
Vuosia myöhemmin Katrine on nyt vaikean valinnan edessä. Hänen isänsä tarvitsee omaishoitoa, mutta hän kamppailee tunteidensa kanssa isäänsä kohtaan. Miten huolehtia henkilöstä, joka on aiheuttanut niin paljon kipua? Hän kokee ristiriidan tyttären velvollisuudentunteen ja niiden syvien haavojen välillä, jotka isä jätti hänen nuoruuteensa. Menneisyyden unohtaminen ja isälle nyt tarvittavan hoidon antaminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Katrine miettii, tekeekö hän oikein auttaessaan isäänsä. Hän tietää, että isällä on oma vastuunsa heidän välisen etäisyyden luomisessa, mutta hän tuntee myös sisäistä painetta olla jättämättä isäänsä pulaan. Hän pelkää, että huolehtiessaan isästään hän altistaa itsensä uudelleen tunneperäiselle kivulle, mutta ajatus isänsä oman onnensa nojaan jättämisestä tuntuu myös väärältä.
Tämä dilemma on ajanut Katrinen syvään henkilökohtaiseen kriisiin. Hän etsii vastauksia, tapaa löytää rauha menneisyytensä ja isänsä kanssa. Ehkä hän ei voi antaa anteeksi isälleen sitä, mitä tämä on tehnyt, mutta hän toivoo löytävänsä tavan päästä sovintoon itsensä kanssa, riippumatta siitä, minkä päätöksen hän lopulta tekee. Se on vaikea tie, ja hän tietää, ettei ole helppoa ratkaisua. Hänen on löydettävä oma tiensä tässä vastuullisuuden, velvollisuuden ja henkilökohtaisten rajojen monimutkaisessa verkossa.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
