Eräs tanskalainen äiti on aiheuttanut hämmennystä lahjoittamalla tyttärensä ponin eläintarhaan, jotta se voitaisiin syöttää leijonille. Pernille Sohl, 44-vuotias, sanoo, ettei hän kadu päätöstään, vaikka ymmärtää, että se voi kuulostaa ulkopuolisten mielestä “dramaattiselta ja oudolta”.
Siinä missä useimmat vanhemmat veisivät sairaan lemmikin eläinlääkärille, jotta se voitaisiin rauhallisesti nukuttaa, Sohl valitsi toisen tien. Kun hänen tyttärensä poni tuli vakavasti sairaaksi, hän päätti lahjoittaa eläimen Aalborgin eläintarhalle. Tämä suosittu eläintarha Pohjois-Tanskassa, jossa on yli 1 500 eläintä 126 eri lajista, oli aloittanut erityisen keräyskampanjan petoeläinten ruokkimiseksi saaliseläimillä, jotka vastaavat niiden luonnollista ruokavaliota.
Sohl päätti, että poni annettaisiin leijonille “kokonaisena saaliina”. Reaktiot olivat voimakkaita ja jakautuneita. Jotkut pitävät sitä epäkunnioittavana tai tarpeettomana, kun taas toiset näkevät sen loogisena askeleena. Sohlin mukaan eläin olisi joka tapauksessa lopetettu. “Se voi kuulostaa dramaattiselta ja oudolta syöttää lemmikkisi petoeläimille, mutta ne nukutetaan kuitenkin. Eikä ole niin, että ne olisivat elossa, kun ne päätyvät leijonille,” hän sanoo.
Aalborgin eläintarha vahvistaa, että on muitakin, jotka tekevät saman valinnan. Keräyskampanjan alusta alkaen on lahjoitettu jo 22 hevosta, 18 marsua, 53 kanaa ja 137 kania. Lahjoittajat saavat jopa pienen verovähennyksen: 100 Tanskan kruunua pienistä eläimistä ja 5 kruunua per kilo suuremmista hevosista.
Eläintarha korostaa Instagramissa, että kaikki eläimet lopetetaan koulutetun henkilökunnan toimesta huolellisesti. Sen jälkeen ne syötetään kokonaisina petoeläimille. Näin mitään ei mene hukkaan, eläimet saavat ruokaa, joka on lähempänä niiden luonnollista ravintoa, ja niiden vaistot stimuloituvat.
Ei vain Aalborgin eläintarha käytä tätä menetelmää. Myös Jyllands Park Zoo Jyllannissa on vastaanottanut eläimiä tällä tavalla. Helen Hjortholm Andersen lahjoitti 20-vuotiaan shetlanninponinsa, Paprikan, tälle eläintarhalle, kun hänelle kerrottiin, että eläimen pitäisi muuten kuolla pellolla.
Andersenin mukaan se oli looginen päätös. Kuolleen eläimen noutokulut hän piti “kohtuuttoman korkeina”, ja ajatus siitä, että hänen poninsa voisi olla hyödyksi näin, toi hänelle rauhaa. “Ajatus siitä, että se voisi myötävaikuttaa muiden eläinten elämään, tuntui oikealta meille. Tekisimme sen uudestaan. Pidämme elämän kiertokulkua kauniina – että poni voi auttaa luomaan uutta elämää.”
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
