Vanha ullakko, laatikko täynnä vanhoja esineitä, ja siellä se oli: kaunis posliininen tai savinen esine, pienen kannen kanssa ja usein koristeellisella kuviolla.
Monille ihmisille se tuo heti mieleen muistoja menneisyydestä, mutta nuoremmille sukupolville siitä on tullut salaperäinen esine. Mihin sitä oikeastaan käytettiin? Vastaus on yksinkertaisempi kuin luuletkaan: se on vanhanaikainen sokeriastia.
Aikana jolloin sokeri seisoo siististi pahvipakkauksissa keittiön kaapissa, on vaikea kuvitella, että tämä oli joskus aivan toisin.
Kuitenkin sokeriastia oli olennainen osa jokaista kotitaloutta – eikä vain mikä tahansa. Siihen liittyi perinne, tyyli ja etiketti. Sokeriastia ei kerro vain käytännöllistä tarinaa, vaan myös kulttuurista ja nostalgista.
Kurkistus menneisyyteen
Joka kasvoi 50-, 60- tai 70-luvulla, muistaa ehkä: joka vierailulla isovanhemmilla oli tarjotin pöydällä kahviserviisillä, keksirasialla ja tietenkin – sokeriastialla. Olipa vieraita tulossa tai ei, astia oli aina valmiina. Usein se seisoi lipaston päällä tai hopeisella lautasella, kahvinsuodattimen tai kahvipurkin vieressä.
Sokeriastia oli usein osa serviisiä. Ajattele tunnettuja merkkejä kuten Mosa, Boch, Royal Albert tai Douwe Egberts-serviisejä.
Jotkut sokeriastiat olivat valkoisia ja yksinkertaisia, toiset taas runsaskoristeisia kukilla, lehtikultatarkoilla tai sinivalkoisilla Delft-kuvioilla. Ja niissä oli aina kansi – jotta sokeri pysyi kuivana ja kokonaisuus näytti siistiltä.
Miksi erillinen astia sokerille?
Nykyään ripottelet sokeria laatikosta tai käytät sokeripussia kahvilassa. Mutta ennen vanhaan pidettiin epäkohteliaana tai huolimattomana kaataa suoraan alkuperäisestä pakkauksesta. Kaiken piti näyttää siistiltä ja huolitellulta, varsinkin kun vieraita oli tulossa.
Sokeri oli lisäksi luksustuote – ja sitä käsiteltiin niin. Sokeriastia antoi mahdollisuuden esittää se tyylillä. Joissakin kotitalouksissa oli jopa erityisiä sokerilusikoita, jotka kuuluivat astian kanssa.
Siinä oli myös käytännöllinen elementti: sokerin säilyttäminen hyvin suljettavassa astiassa piti tuholaiset poissa, mikä vanhoissa taloissa ei ollut turhaa.
Symboliikka ja status
Sokeriastia oli enemmän kuin keittiöesine. Joissain perheissä sitä pidettiin perintönä. Avioliittoon mennessään nuoret naiset saivat lahjaksi serviisin – usein sokeriastian kanssa – jotta he voisivat aloittaa kotielämänsä hyvin.
Mitä kauniimpi ja täydellisempi serviisi, sitä parempi. Sokeriastia symboloi siten kodikkuutta, vieraanvaraisuutta ja joskus jopa statusta.
Maalaisperheissä tai katolisissa perheissä sokeriastia säilytettiin erityisiä tilaisuuksia varten. Tavallisina päivinä juotiin kahvia mustana, mutta kun vieraita tuli tai jotain juhlistettiin, sokeriastia avattiin. Merkki siitä, että jotain erityistä oli meneillään.
Muutokset modernina aikana
80-luvulta lähtien sokeriastioiden käyttö muuttui nopeasti. Sokeri tuli helpommin pakattuihin pakkauksiin, ihmiset alkoivat juoda ulkona kahvia useammin, ja myös sisustus muuttui.
Posliinisen serviisin aika antoi tietä minimalistisille mukeille ja käytännöllisille pusseille. Sokeriastiat katosivat hitaasti mutta varmasti katukuvasta.
Kuitenkin ne ilmaantuvat nyt uudelleen – ei keittiössä, vaan kirpputoreilla, isoäidin ullakoilla tai vintage-kaupoissa. Ihmiset ostavat niitä laittaakseen kasveja, säilyttää koruja tai pelkästään koristeeksi. Nostalgia voittaa alaa.
Monet eivät enää tunnista sitä
Mikä pistää silmään: nuoremmat sukupolvet eivät tiedä, mihin tällainen potti kannella kuului. Ilman kontekstia se muistuttaa konvehtirasiaa, pientä varastopurkkia tai jopa tönkköä teekannua. “Mitä sellaisella pitäisi tehdä?” on usein kysytty kysymys.
Ja juuri se tekee siitä niin erityisen: se on esine, joka luo sillan sukupolvien välille. Pieni pala posliinista historiaa.
Katsoessa vanhaa sokeriastiaa tarinat heräävät henkiin. Isoisä, joka laittoi aina kolme sokeripalaa kahviinsa, isoäiti, joka täytti potin huolellisesti eikä koskaan tiputtanut murustakaan viereen. Ne ovat muistoja, jotka liittyvät aikakauteen, jolloin kaikki sujui hieman hitaammin, ja jossa kahvin juominen oli lepo- ja yhdessäolon hetki.
Arvo keräilijöille ja harrastajille
Vaikka monia sokeriastioita tehtiin aikoinaan suurina määrinä, ovat jotkut nykyään rahan arvoisia. Erityisesti täydelliset setit tunnetuilta merkeiltä tai harvinaiset mallit erityisillä kuvioilla voivat olla mielenkiintoisia keräilijöille.
On jopa Facebook-ryhmiä ja käytettyjen tavaroiden myyntisivuja, jotka on omistettu vintage-serviisin keräämiseen, ja joissa sokeriastia on edelleen rakas esine.
Vaikka astiassa ei olisi euromääräistä arvoa, sillä on usein tunnearvoa. Isoäidin perintö, muisto lapsuuden yökyläilyistä tai vain kaunis hollantilaisen historian pala, joka ansaitsee paikkansa kaapissa.
Sokeriastia menneisyyden symbolina
Maailmassa, jossa kaiken täytyy tapahtua nopeasti, jossa kahvikupit kertakäyttökääreissä kulutetaan matkan varrella ja kaikki on digitaalista, on kaunista pysähtyä ajattelemaan tuollaista pientä esinettä kuin sokeriastia. Se muistuttaa rauhasta, rituaaleista ja huolellisuudesta.
Jokin niin yksinkertainen kuin sokerin tarjoaminen vieraalle siististi – se kertoo paljon siitä, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa.
Joten jos löydät sellaisen astian ullakoltasi, älä heitä sitä pois. Ehkä se on enemmän kuin vain vanha astia. Ehkä se on pieni pala menneisyyttä, joka odottaa uudestaan arvostettua.
Päätelmä
Vanha sokeriastia herättää kysymyksiä niissä, jotka eivät sitä tunne, mutta muistoja niissä, jotka sen tunnistavat. Statusoireesta perintökapineeksi, keittiötarvikkeesta nostalgiseksi koristeeksi: sokeriastia on kaunis esimerkki siitä, kuinka käyttötavarat merkitsivät aikoinaan enemmän kuin pelkkä funktionsa.
Ja kuka tietää: ehkäpä se saa vielä uuden elämän uuden sukupolven keittiöissä – joko sokerilla täytettynä tai ei.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
