Monet äidit uhkaavat joskus: jos lapset eivät käyttäydy kunnolla, loma lopetetaan ennenaikaisesti. Eräs äiti päätti toteuttaa tämän uhkauksen.
Kun hänen lapsensa eivät toistuvien varoitusten jälkeen halunneet kuunnella, hän päätti pakata heidän tavaransa ja lähteä kolmen lomapäivän jälkeen kotiin.
Loman aikana hänen vanhin lapsensa jatkoi häiritsevää käytöstä, vaikka nuorin oli useaan otteeseen sanonut “stop”.
Kun käytös jatkui, äiti päätti puuttua asiaan ja lopettaa loman etuajassa. Hänen kuusivuotias tyttärensä alkoi itkeä hysteerisesti, nelivuotias nuorin huusi, ettei halunnut kotiin, ja kahdeksanvuotias vanhin yritti rauhoitella tilannetta. Äiti tunsi sekä surua että helpotusta.
Hän oli vuokrannut mökin Ardenneilta seitsemäksi yöksi, mutta kolmen päivän jälkeen hän päätti pakata kaiken ja ajaa saman päivän aikana takaisin kotiin.
Hän oli kyllästynyt jatkuvaan poliisin roolissa olemiseen ja oli varoittanut useita kertoja. Rauhallisesta ympäristöstä huolimatta lasten huuto kuului jatkuvasti.
Vanhin jätti toistuvasti huomiotta nuorimman “stopin”, mikä sai äidin puuttumaan asiaan ja lopettamaan loman. Hän tajusi, että oli loman alusta asti jatkanut poliisin roolissa olemista, eikä se toiminut.
Pakkaamisen aikana hän mietti, halusiko todella tehdä tämän, mutta pian hän tajusi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Viime päivät olivat tehneet hänelle tuskallisen selväksi, että hänen kasvatusmenetelmänsä puuttuivat. Hänen lapsensa olivat liian hemmoteltuja ja rajoja oli asetettu liian vähän.
Hänen vanhin lapsensa huomautti: “Et tee mitä sanot.” Nämä sanat löivät häneen syvälle. Hän tajusi, että hänen oli äitinä tarjottava luotettavuutta elämällä sanojen mukaisesti.
Paluu tuntui loputtomalta ja hänen ajatuksensa olivat negatiivisia. Hän tunsi itsensä epäonnistuneeksi äidiksi ja syytti itseään kasvatuksellisista ongelmista.
Kotona sekä hänen exänsä että vanhin lapsensa vahvistivat, etteivät olleet odottaneet hänen todella palaavan kotiin.
Tämä antoi hänelle varmistuksen siitä, että hän oli tehnyt oikean valinnan, vaikka se tuntui epäonnistumiselta. Tiistai-iltana hänen exänsä tuli käymään ja yhdessä he keskustelivat uusista kotisäännöistä. Seuraavina päivinä hän tunsi joskus masennusta ja oli vähän energiaa.
Kolmen päivän jälkeen asiat alkoivat parantua ja hän näki, että kotisäännöt toivat tuloksia. Kotona oli rauhallisempaa ja hän ymmärsi hemmotelleensa lapsiaan liikaa. Hän tunsi syyllisyyttä, koska oli ottanut paljon aikaa itselleen eikä ollut aina se hauska äiti, joka hän olisi halunnut olla.
Kodin ilmapiiri oli parantunut ja hän oli kiitollinen, että hän oli toteuttanut sanansa keskeyttämällä loman. Hänen lapsensa ansaitsivat äidin, joka piti lupauksensa.
Tämä kokemus osoittaa, kuinka tärkeää on asettaa rajoja ja olla johdonmukainen kasvatuksessa. Vaikka se oli raskas päätös, se toi enemmän rauhaa ja selkeyttä kotiin. Tarina toimii innoituksena muille vanhemmille, jotka kohtaavat samanlaisia haasteita.
Hänen päättäväisyytensä lähteä kotiin auttoi lopulta häntä ja hänen lapsiaan. Se näytti, että hän ottaa lähestymistapansa vakavasti ja että lasten on otettava hänen sanansa vakavasti. Tämä johti rakenteellisempaan ja harmonisempaan kotiympäristöön.
Antamalla lapsilleen esimerkin, että hän noudattaa sanojaan, hän opetti heille tärkeän oppitunnin johdonmukaisesta käytöksestä. Se oli vaikea mutta tarpeellinen askel hänen matkallaan kohti parempaa vanhemmuutta. Hänen tarinansa tarjoaa toivoa ja innoitusta muille vanhemmille, jotka kokevat samanlaisia vaikeuksia.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
