Kuka tahansa kadulla voi kertoa niistä: naapurit, jotka häiriintyvät kaikesta. Naapuririidat-palstalla joku jakaa henkilökohtaisen tarinansa joka viikko ikävästä tai huomattavasta tilanteesta kahden talon päässä asuvien ihmisten kanssa. Joskus tarinat ovat hauskoja, joskus sydäntäsärkeviä ja usein tunnistettavia. Tällä kertaa Martijn (39) kertoo tarinansa. Hän on hulluna grillaukseen, mutta hänen naapurinsa ovat eri mieltä. Pieni pyyntö muuttui nopeasti suureksi naapurussotaksi.
Kesä alkaa lihanhimolla
Heti kun aurinko paistaa, alkaa Martijnia kihelmöidä. Ei heinänuhan takia, vaan koska hän haluaa grillata. Hän on tyyppi, joka kaivaa grillinsä varhain keväällä pölyn keskeltä. Sitten kaikki puhdistetaan kunnolla, hän hankkii parhaat ainekset kotiin ja juhla voi alkaa. Lihaa, kasviksia, marinadeja – kaikki valitaan huolella. Martijnin mukaan se on yksi kesän parhaista asioista. Pitkät illat, ystäviä käymässä ja grilliruoan tuoksu puutarhassa.
Näin meni vuosia ilman ongelmia, kunnes heidän viereensä muutti uudet naapurit. Heillä oli selvästi vähemmän intoa kesäiltoihin, joita täytti grilliruokien tuoksu. Siitä lähtien jokainen grillaus tuntuu olevan syy valituksiin. Ja se alkaa ärsyttää Martijnia yhä enemmän.
Ensimmäiset valitukset saapuvat
Ensimmäisellä kerralla, kun naapurit mainitsivat asiasta, se sujui vielä melko ystävällisesti. He kysyivät, voisiko hän siirtää grilliä hieman toiseen suuntaan, jotta savu ei tulisi suoraan heidän päälleen. Martijn ymmärsi ja siirsi kaiken metrin verran toiseen suuntaan ilman mutinoita. Mutta hän luuli, että ongelma oli ratkaistu. Valitettavasti näin ei ollut.
Muutaman viikon kuluttua, kun oli kevään toinen grilli-ilta, tuli taas ongelmia. Naapurinrouva huudahti yhtäkkiä aidan yli, että savu tulisi taas heidän taloonsa ja että he todella kärsivät siitä. Martijn ehdotti, että he pitäisivät sen lyhyenä, mutta sai vastauksen, että ehkä hänen kannattaisi mieluummin laittaa ruokaa sisällä. Se tuntui olevan piikittelyä.
Lappu postilaatikossa
Kun kolmannen kerran oli kaunis sää, Martijn päätti uudelleen sytyttää grillin. Tällä kertaa hän ei saanut sanoja vaan lapun. Postilaatikossa oli siisti mutta selkeä viesti, että naapurit kokivat “vakavaa häiriötä” grillin hajusta. He pyysivät, voisiko hän vastedes keskustella ennen kuin hän alkaisi grillata. Martijn ajatteli ensin, että se oli vitsi. Ikään kuin hänen pitäisi vastedes pyytää lupaa grillivartaista.
Mikä häntä erityisesti turhauttaa, on se, että he tekevät kaiken siististi. Ei kovaa musiikkia, ei suuria savupilviä eikä monen tunnin sessioita. Usein he ovat valmiita puolentoista tunnin sisällä. Jopa grillattujen vihannesten kohdalla tulee valituksia. “Se mausteinen juttu jää leijumaan tuntikausiksi”, hän kuuli äskettäin. Martijnin mukaan se on nyt vain syytä etsiä jotain, mistä valittaa.
Tipahdus oli Kuninkaanpäivä
Varsinainen riita alkoi Kuninkaanpäivänä. Martijn ja hänen vaimonsa olivat kutsuneet ystäviä käymään ja lapset leikkivät iloisesti puutarhassa. Hän oli juuri laittanut lihaa tulelle, kun toiselta puolelta aitaa kuului ylinäyttelevää yskintää. Viisi minuuttia myöhemmin naapurinrouva ilmestyi aitapenkille naamari päällä. Hän huusi, ettei ollut enää normaalia, mitä heidän piti hengittää. Siellä seisoi Martijn, pihdit kädessä ja tunne epämukavuutta vatsassa.
Siitä lähtien Martijn ja hänen vaimonsa ovat jatkaneet grillaamista, mutta tekevät sen nyt hymyn kera. He kutsuvat sitä leikkisästi “savuseremoniaksi”. Ja kun hän laittaa jotain grillille, hän sanoo tarkoituksella jotain kuten “Oi ei, kohta se tuoksuu taas HYVÄLTÄ.” Hänen vaimonsa aina nauraa, mutta syvällä sisimmässään he ovat surullisia. Martijnia harmittaa, ettei hän enää tunne oloaan täysin vapaaksi omassa puutarhassaan.
Kaikkien pitäisi ottaa hieman huomioon
Martijn ymmärtää, ettei kukaan odota naapurien puutarhasta nousevan joka päivä paksua savua. Mutta hänen mielestään meidän pitäisi voida elää vähän toistemme kanssa. “Elämme täällä tiiviisti, joten joskus haistat grillin, avotulen tai naapurin friteerauskeittimen.” Hänen mielestään se kuuluu asiaan. Hän ajattelee, että ihmiset eivät saisi valittaa liian helposti ja että heidän tulisi osoittaa hieman enemmän ymmärrystä.
Hänen ajatuksensa: tule vain joskus mukaan syömään. Ehkä se kaikki onkin ihan okei ja samalla oppii tuntemaan toisiaan hieman paremmin. Se on hänen mukaansa parempi kuin vihaiset lappuset tai nurina aidan yli. Loppujen lopuksi asumme vieri vieressä ja on paljon mukavampaa, jos kadulla on hyvä ilmapiiri.
Martijn ei ole ainoa tällaisen tarinan kanssa. Joka viikko ilmenee uusia naapuririitoja pienistä ärsytyksistä, jotka kasvavat vähitellen suuriksi turhautumiksi. Mutta usein ratkaisu on lähempänä kuin uskommekaan. Vähän puhumista, hieman ymmärrystä ja ehkä makkara grillillä voivat jo ehkäistä paljon ongelmia.
Onko tämä mielestäsi mielenkiintoinen artikkeli? Muista jakaa se ystäviesi ja perheesi kanssa Facebookissa!
